Kävin äskettäin tuuraamassa isosiskoa Turun ja Kaarinan seurakuntien veteraani-
kerhossa. Kiinnostus paimensoittimia kohtaan oli samalla tasolla kuin oma haluni
jakaa tietotaitoani, siis huippulukemissa. Kun tuli puhe itkuperinteestä, innostuin
myös esittämään Kiitositkun vanhenemiselle. Lopuksi lauloimme Tapio Rautavaaran
tunnetuksi tekemiä iskelmiä kantelesäestyksellä. Muutama mukaankin lauluintoinen
sai laulujen sanat mukaansa, ja minä sain antaa käyntikorttini.
Yhtä mukavaa oli musisoida keikkaa edeltävänä päivänä Kosken palvelukeskuksen vanhuksille ja vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa. Viime viikolla kävin viemässä cd-levyillä toivemusiikkia eräälle mummo-ystävälleni, soitin on ollut hänellä lainassa jo yli vuoden. Arvostamme toisiamme ja vuorovaikutus on antoisaa. Ikkunalla on edelleen punatulkku, jonka tein hänelle ystävänsä avustuksella yhteisissä tapaamisissa viime syksynä.