Orgaanisista aineista rakennetut pillit ja torvet ovat palvelleet ihmisiä eri aikakausina monin tavoin, mm.:
- houkutuspilleinä
– Sopivilla pilleillä on matkittu metsästettävän pedon haavoittuneen saaliseläimen ääntä.
– Ainakin urospyiden metsästyksessä on matkittu naaraspyyn tai reviiriä uhkaavan urospyyn ääntä. - petojen pelottelussa ja karjan paimentamisessa
– Harvaan asutuilla seuduilla on peloteltu torvilla petoja pois kotikonnuilta.
– Metsässä yksin tai karjan kanssa kulkiessa peloteltiin petoja torvilla. Kun petoja oli runsaasti, laajoihin metsiin ei uskallettu mennä lainkaan ilman torvea.
– Paimen piti karjan koossa torveen puhaltamalla. Jos peto oli pelästyttänyt karjan hajalleen metsälaitumella, paimen sai eläimet uudelleen koolle torvea soittamalla.
– Inkerissä karjalaumoja ja paimenia oli useita samoilla seuduilla; esimerkiksi juomapaikalta lähtiessä laumat tunnistivat ja osasivat seurata omaa paimentaan jo kaukaa tutun torvimelodian perusteella. - ihmisten välisessä viestinnässä
– Ennen vanhaan käytettiin tiettyjä ennalta sovittuja signaaleja torvilla viestimiseen.
– Metsään eksyneet löysivät kotiin puhaltamalla torveen; kun kotoa vastattiin osattiin kulkea oikeaan suuntaan.
– Itämerensuomalaisten itsenäisyyden aikana liiviläisten kerrotaan sotaisina aikoina asettaneen puihin neljännespeninkulman välein miehiä, jotka tiedottivat torvisignaalein vihollisen liikkeistä. Näin saatiin viestit kulkemaan helposti ja nopeasti jopa 20 peninkulmaa.
– Kylätorveen, usein isoon häränsarveen, puhallettiin, kun kutsuttiin kyläläiset koolle, esimerkiksi päättämään yhteisistä asioista.
– Palovahti puhalsi puukaupungeissa torveen tunnin välein ”kaikki hyvin” -merkkinä. Tulipalosta ilmoitettiin ja apujoukkoja kutsuttiin tronottamalla eli hätäsoitolla.
– Hautamestarit ilmoittivat tervahaudan sytyttämisestä komeasti hautatorveen puhaltamalla. Kun kylän kaikki tervahaudat pyrittiin sytyttämään samana tyynenä kesäiltana hautatorvien ääniä kuului kaikkialta. Nuorisolla oli tapana kokoontua tervahaudoille torven äänen kuullessaan. Hautamestarit ilmoittivat torvellaan myös mahdollisesta tulipalosta ja avuntarpeesta. - maagisessa viestinnässä
– Pakanuuden aikana miehet puhalsivat uhrijuhlissa torviin pappien rukoillessa lehdoissa.
– Mahtavat Itä-Karjalan paimenet tekivät metsänhaltian kanssa paimennuskauden ajaksi sopimuksen karjan suojelemisesta: paimen ohjasi aamuisin nopeasti soitellen karjan pedoilta näkymättömiin metsänpeittoon ja illalla ennen auringonlaskua paimen sai torveen kolmesti puhaltamalla karjan takaisin metsänpeitosta. Tuohenpalalle kirjoitettu sopimus peitettiin kevään ensimmäisen torven tuohikierteen sisälle. Paimen piilotti taikavoimia sisältävän torven metsään ja teki käyttötorveksi toisen. Uskottiin, että jos ulkopuolinen koskisi torveen, taika raukeaisi.
– Vepsäläiset puhalsivat ”pahan torjumiseksi” torviin mennessään nostamaan perunoita.
– Pääsiäisöinä ja aamuina pidettiin karjasuojien katoilla ja ympäristössä voimakasta melua, jotta trullit eivät tulisi tekemään karjataikojaan.
– Karjaonnen turvaamiseksi soitettiin taloissa laidunnuskauden alkaessa Suvipäivän aamuna ja/tai vappuaamuna vuorotellen eli vuoroamalla; uskomuksen mukaan karja olisi turvassa pedoilta torvien äänen kantaman alueella. Pukinsarvea soittivat erityisesti naiset.
– Ennen vanhaan paimenet pyrkivät nostattamaan tuulta pajupilliin soittamalla; tuuli veisi paarmat karjan kimpusta.
– Vanha kansa varoitti tai kielsi lapsia soittamasta pillejä; ”Ne kutsuvat maot (käärmeet) pihalle.”
– Pakanuuden aikana soitettiin vuoden pimeimpään aikaan jokaiseen ilmansuuntaan ”pahan torjumiseksi keskitalven torvea” - kristinuskon mukaisessa hengellisessä elämässä
– Rukoilevaisuus-liikkeessä ilmoitettiin rukoustorvilla hartaushetkien alkamisesta mahdollisesti 1200-luvulta alkaen 600 vuoden ajan. 1. Adventin ja Kynttilänpäivän välisenä rukoiltiin joka ilta ja muina aikoina viikoittain. (Adventtitorvi on ollut ja on paikoin edelleen käytössä paikallisesti Puolassa ja Hollannissa.)
– Varsinais-Suomen Marttilassa oli varastettu kirkonkellot, jotka korvattiin torvella.
– Härän ja pukinsarvista rakennettuja trumpetteja käytettiin ruumiintorvina; kuolintalossa puhallettiin torveen ja kutsuttiin seurakuntalaisia veisaamaan virttä vainajalle. - ajanvietteenä
– Lapset rakentelivat ja soittivat keskenään puhallinsoittimia; vapaa-aika kului kivasti ja veistotaito kehittyi. - ”Työhyvinvointisoittimena”
– rukiin leikkuussa: saran päässä teroitettiin sirppejä ja vuoltiin lapsille olkipillejä, jotta nämä jaksoivat paremmin ja iloisempina jatkaa haravointia.
– riihen valvomisessa: isä saattoi samalla tehdä lapselle olkipillejä ja opettaa soittamista. - tunneilmaisussa ja esteettisen mielihyvän tuottamisessa, ”mielialasoittimena”
– Paimenet soittivat haikeita säveliä helpottaakseen yksinäisyyttään, minkä jälkeen ilo usein palasi.
– Kärjennoukka-klarinettia on käytetty jatkosodan rintamalla, tunnelman keventämiseksi.
– Kyläläisten tiedetään pysäyttäneen työnsä kuullessaan tuohitorven soittoa.
– Vanhojen miesten tiedetään soittaneen pyhän rauhaa lauantai-iltaisin saunan jälkeen talousrakennuksen tai saunan katolla. - tanssisoittimina
– Inkerissä jokainen paimen soitti tansseja ainakin syksyisissä erokesteissään.
– Musiikillisesti taitavat paimenet ansaitsivat soittamalla huiluillaan ja torvillaan myös häissä ja muissa juhlissa.
1800–1900-LUKUJEN MUUTOKSET
- Pillien ja torvien alamäki
– Omatekoisten soitinten arvostus kansan keskuudessa laski paimenten ammattikunnan häviämisen sekä uusien kommunikointivälineiden, soitinten ja musiikinlajien myötä.
– Kymmenien pillien ja torvien moniääninen perintö unohtui lähes täysin museoihin ja arkistoihin. Yksittäiset vanhukset muistavat kuulleensa tuohitorven soittoa 1930-luvulla.
– 1900-luvun loppupuolelta alkaen matkamuistoina ja lasten soittimina myytävien pillien ja -torvien materiaalien ja viimeistelyn laatu oli keskinkertainen.
– Viimeiset vanhaa perinnettä kantaneet yksilöt lienevät olleet hieman omalaatuisia ”kylähulluja”. Kansanmuusikko Teppo Repo oli 1930–60-luvuilla suosittu kansanmuusikko, joka tuli tunnetuksi perinteen monitoimimies A. O. Väisäsen toimesta. - Kiinnostus kasvaa; kursseja, työpajoja sekä pillipiipareiden verkostoitumista
– 1980-luvulta lähtien on järjestetty harvakseltaan paimensoitinten rakennuskursseja.
– Minna Hokan oppi-isä Jarkko Aallonloiske esitteli soittimiaan ja paimensoitinten rakentamista yli 40 vuoden ajan Turun Käsityöläismuseossa ja Keskiaikamarkkinoilla. Lisäksi hän teki perinnettä tunnetuksi vuosittain mm. Helsingin Seurasaaressa, Hämeenlinnan Hakkapeliittamarkkinoilla ja Muumimaailmassa. Sadat lapset saivat leireillä ja leirikouluissa oppia paju- ja ruokopillien rakentamista.
– MuT Rauno Nieminen on ohjannut useita paimensoitinten rakennuskursseja 1980-luvulta 2010-luvulle sekä julkaissut useita kirjallisia soitinrakennusohjeita ja muinaissoitinten monikielisen esittelykirjasen.
– Minna Hokka on ohjannut soitinrakennusta yli tuhannelle lapselle ja aikuiselle, myös Virossa, Ruotsissa ja USA:ssa.
– Hokan rakentama 120 soittimen ainutlaatuinen näyttely on tilattavissa Suomeen ja naapurimaihin; musiikkiesitykset, soitinkokeilut, esittelyt, työpajat ja kurssit minne vain; Paimensoittimet-sivustoni työohjeita jakaa tietotaitoa internetin käyttäjille; teen yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa alan kehittämiseksi myös kansainvälisesti ym.
– Pillipiiparit ovat verkostoituneet: valtakunnallisessa Pillipäivät-tapahtumassa alan aktiivit jakavat osaamistaan ja suunnittelevat yhteistyöprojekteja. Pillit, torvet ja vanhan musiikin puhaltimet -FB-ryhmässä on 260 jäsentä. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolta on äskettäin valmistunut kaksi puhallinsoittimiin erikoistunutta tohtoria. - Yhtyesoittoa pilleillä ja torvilla
– Edesmennyt Sattuma-yhtyeen multi-instrumentalisti Dmitri Demin esiintyi rakentamillaan perinnepuhaltimilla, ohjasi työpajoja ja rakensi huiluja myyntiin.
– Muusikko Mikko Perkoilalla (s. 1950) perinne- ja uusiosoittimien rakentelu on oleellinen osa uraa. Useimmiten lastenkonsertit päättyvät yleiseen soitinten kokeiluun.
– Hokka on tehnyt paimensoittimia tunnetuksi esiintymällä USA:ssa, Saksassa, Venäjällä, Puolassa, Ruotsissa ja Virossa.
– Revon rakentamia puhaltimia ja sävellyksiä arvostavat monet nykykansanmuusikoista, jotka myös ovat levyttäneet omia sovituksiaan. Revon muistoa kunnioittaa myös yhtye The Mystic Revelation of Teppo Repo.
– Lammilainen soitinrakentaja Pentti Mäkelä (1923–1989) rakensi elämänsä aikana yli tuhat huilua, joista sata hän antoi Sibelius-Akatemialle. Muusikot suosivat Repo-huiluja voimakasäänisempiä Mäkelä-huiluja.
– 2013 perustetun Armas-yhtyeen musiikki sai alkunsa perinteenkerääjä Armas Otto Väisäsen Länsi-Inkeristä tallentamista sävelmistä. Yhtye käyttää 1900-luvun alun kansansoitinten ohella mm. puusarvea, paimensoittua ja lirua.
– Wind on Wind -ryhmä tutkii ja esittää musiikkia kansanomaisilla puhaltimilla. Sovitusten inspiraationa ovat olleet arkistoäänitteet, vanhat nuotinnokset ja puhaltimien yksilölliset soinnit. Vuodesta 2016 alkaen Wind on Wind on esiintynyt ruotsalaisen Zephyr-trion kanssa Tuultenpesä – Vindarnas möte -yhtyeenä., joka on esiintynyt laajasti Suomessa, Ruotsissa, Saksassa ja Tanskassa.
