Mäntyhuilu

Mäntyhuilu on puurunkoinen, molemmista päistään avonainen huilu, jossa on 2-8 sormiaukkoa. Huilun vinoksi leikatussa puhalluspäässä on ovaalinmuotoinen särmäaukko, ja tulpan muodostaa soittajan kieli tai alahuuli. Perinteisesti vääntötekniikalla valmistetun huilun pituus on noin 30 cm. Huilun sormiaukot on soittoasennon vuoksi sijoitettu eri linjaan särmäaukkoon nähden.
Mäntyhuiluilla ovat soitelleet mm. lammaspaimenet ja niittotyöläiset aikansa kuluksi. Soitin lienee kehittynyt Euraasiassa jo viikinkiajalla, 800-1050 jKr. Suomessa lajista on tietoja Hämeestä, Pirkanmaalta ja Keski-Suomesta 1800-luvulta 1900-luvun alkuun.

  • Paimensoittimet

  • Ääninäytteitä

  • CD:t
  • LAULUJA POLULTA (2CD) JA LABYRINTTI LEPOON (CD)

    Pääasiassa säestyksettömissä laulelmissani on herkkää voimaa, jota ammennan elämästäni, luonnosta ja ihmissuhteista. Olen säveltänyt, laulanut ja soittanut kaiken itse; taustalla kuuluu toisinaan lehmätorven ammuntaa ja hevostorven hirnahtelua sekä viisikielisen kanteleen viattomuutta. Labyrintti lepoon -äänitteellä on karjalaisesta äänellä itkemisen perinteestä ammentavia itku- ja ylistyslaulujani mm. metsälle, vedelle, mullalle ja parisuhteessa eläville naisille.

    Äänitykset ja editoinnit: Juha Kaarsalo, masterointi: Olli Kaarnisto. Äänitteitä on saatavilla: