Avoin kynäpiisku (pyypilli) on muutaman sentin mittainen sormiaukoton huilu, joka on valmistettu linnun sulan kynästä tai sääriluusta. Kynäpiiskun voi valaa myös tinasta.
Kimeä-äänisiä kynäpiiskuja on valmistettu erityisesti pyiden houkuttelemiseksi. Vielä nykyäänkin metsästykseen käytettäviä piiskuja on oletettavasti rakennettu mm. Laatokan ympäristössä jo 800-luvulla. 1200-luvulla kynäpiiskut levisivät karjalaisten mukana Hämeeseen ja Savoon. 1500-luvulta lähtien savokarjalaiset asuttivat Sisä-Suomen erämaita, jolloin pyypillin käyttöalue laajeni entisestään. 1900-luvun alkupuolella erilaisia houkutuspillejä ei enää tarvinnut tehdä itse tai teettää sepällä, vaan niitä sai ostaa kaupasta.
Umpinainen kynäpiisku (pyypilli, pyynpilli ja pyypiisku) on kanalinnun sulan kynästä tai sääriluusta valmistettu 3-5 cm pitkä huilu. Umpinainen sulan kärki muodostaa piiskun alapään, puhalluspäässä on tulppa, ja ontossa väliosassa on ilmakanavan kohdalla yksi tai kaksi ilma-aukkoa.
Umpinainen kynäpiisku on ollut suomalaiskarjalaisella alueella ja Inkerissä yleinen pyiden houkutuspilli. Pyypiisku on levinnyt maassamme savokarjalaisten mukana kaakosta luoteeseen 1500-luvulta lähtien. Kynäpiiskuista on tietoja rannikkoseutuja lukuunottamatta Oulun eteläpuoleisesta Suomesta sekä Kannakselta ja Aunuksesta.
