Katkoaerofonit
-
Lävikkö
Lävikkö (läveri, leppä- ja sarvipilli) on kolmiosainen klarinettisoitin, jonka kieli on viilletty onttoon puuputkeen tai ruokoon. Pajusta, lepästä tai männystä valmistetun, 15-20 cm pitkän, sormiaukkoputken päällä on 3-7 aukkoa melodioiden soittamista varten. Karjalaisalueella putkeen on tavallisesti koverrettu myös peukaloaukko. Äänen voimakkuuden lisäämiseksi soittimessa on puunkuoresta tai sarvesta valmistettu kaikusuppilo. Lävikköjä ovat rakentaneet pääasiassa paimenpojat ajankulukseen.…
-
Palkopilli
Palkopilli on oboesoitin, jonka materiaaliksi sopii siperianhernepensaan palko. Avonaiseen, siemenistä puhdistettuun palkoon puhalletaan tylpäksi katkaistusta tyvipäästä. Palkopilli on ollut Lounais-Hämeessä 1960-luvulla tavallinen soitin, jolla on luriteltu puhallusvoimakkuutta muuttelemalla. Laji on tunnettu myös Karjalan Kannaksella ja Pohjois-Pohjanmaalla.
-
Lehmänsarvi
Lehmänsarvi (mm. torvi, soitinsarvi, tyytty ja tyyty) on sormiaukoton sarvitrumpetti. Oletettavasti kimakkaäänistä lehmänsarvea on käytetty Lounais-Suomessa kylätorvena, eli sillä on kutsuttu kyläläiset kokoon tarvittaessa. Lehmänsarveen puhaltaen suomalaiset emännät ovat vielä 1950-luvullakin kutsuneet työväkeä syömään pelloilta. Lehmänsarvia tiedetään käytetyn muun Suomen ohella erityisesti Varsinais-Suomen ja Ala-Satakunnan rajaseudulla sekä Viipurin ympäristössä jo pronssikaudella, 1500 eKr – 500…
-
Liukuva reunahuilu
Liukuva reunahuilu muodostuu kahdesta sisäkkäin työnnetystä putkesta, jotka voivat olla esimerkiksi luuta, koiranputkea tai ruokoa. Alaosan yläpäästään umpinainen, liikuteltava tulppa voi myös olla puuta. Isomman yläputken sopiva halkaisija on 1,5-3 cm. Sen puhalluspään muoto on suora tai soittamisen helpottamiseksi harjamaiseksi leikattu. Reunahuilujen historian arvellaan ulottuvan kivikaudelle saakka. Tämä reunahuilun kotimainen sovellutus lienee ollut erittäin harvinainen…
-
Tronopilli
Tronopilli (mäntypilli, pajupilli) on noin 20 cm pitkä puurunkoinen klarinettisoitin, jonka kieli on ruokopillin tapaan kiinteä osa soittimen runkoa. Pajusta tai männystä valmistetussa pillissä on 2-6 sormiaukkoa. Tronopillillä on lurittelun lisäksi harjoiteltu soittamaan myös tunnettuja kappaleita, mm. ukko Nooa-sävelmää, polskia ja virsiä. Soitin on tunnettu Etelä-Pohjanmaalla ja Kannaksella ainakin 1800- ja 1900-luvun vaihteessa.
-
Sormiaukollinen pitkähuilu
Sormiaukollinen pitkähuilu (pajupilli) on kuoriputkesta valmistettu, alapäästään avoin huilu, jonka pituus on 25-30 cm. Tämä sivu- puhalteinen huilu voidaan valmistaa mm. pajusta ja pihlajasta. Sormiaukollinen pitkähuilu on oletettavasti ollut harvinaisempi kuin lajin sormiaukoton versio, jolla melodioita muodostetaan puhalluksen voimakkuutta ja alapään sulkemista eriasteisesti muuttelemalla. Pitkähuiluun lienee veistetty sormiaukkoja vasta 1900-luvulla. Sormiaukollisesta pitkähuilusta on vain yksi…
